Olenko nyt tarpeeksi aito?

Sarah - Saraphina

 

Tämä on niitä postauksia kun en ole varma mistä haluan kertoa, mutta en malta olla kirjoittamattakaan. Takana on pitkä maanantai, mutta. ..Olin sanomassa, että pelkästään positiivinen päivä, kun samaan aikaan mieleeni tuli ystäväni sanat; “blogisi antaa kuvan, että elämäsi on täynnä positiivisuutta, “täydellistä”.

Kerroinkin tässä postauksessa, että en tuo esille vastoinkäymisiäni ja saatan siksi välillä ajatella, että pidetäänkö minua aitona. Minusta tuntuu siltä, että ihmiset yhä useammin yhdistävät aidon negatiivisuuteen. Kun joku uskaltaa kertoa omista vastoinkäymisistään avoimesti koko maailmalle, häntä pidetään rohkeana ja aitona. Tämä vastoinkäyminen voi olla pieni tai todella suuri, kuitenkin mitä suurempi vastoinkäyminen on kyseessä, sitä aidompi henkilö on. Miksi? Onko negatiivisuuteen helpomi samaistua kuin positiivisuuteen? Me kaikki koemme saman tyylisiä asioita ja tuntemuksia jossain vaiheessa elämää, mutta jostain syystä valitsemme sen ikävän asian, jolla samaistumme toiseen henkilöön. “Hei, säki kävit ton läpi!” Toki tähän väliin täytyy sanoa, että kanssaihmisten löytäminen on monessa tilanteessa korvaamaton, etenkin kun kyseessä on vakavampi vastoinkäyminen. Tarkoituksenani ei ole vähätellä, vaan miettiä miksi tämä negatiivisuus vetoo enemmän kun kyseessä on ns. normaali vastoinkäyminen.

Tästä pääsemme teennäisyyteen. Jos olet aina iloinen ja positiivinen, sinut voidaan helposti nähdä teennäisenä. Varmasti osa syystä piilee palvelualoissa ja kaupallisissa tilanteissa kun negatiivisia asioita ei tuoda esille ja niitä vältellään, jotta kaupat eivät mene pilalle. Minusta on kuitenkin harmillista, että myös minulle on tullut tavaksi nähdä joku/jokin “feikkinä” jos mikään ei ole vialla. Eihän kenenkään elämä ole täydellinen, miksi esittää toisin. Eikö?

Päänne on varmaan pyörällä tässä vaiheessa, mutta haluan tuoda esille, että ymmärrän kumpaakin osapuolta. Sillä nyt sanon tämän, mihin joku voi kynsin hampain takertua ja vääntää, tai sitten ymmärtää tasan mitä tarkoitan.

Moni ylipositiivinen ihminen on kokenut ja nähnyt niin paljon negatiivisuutta elämässään, että he eivät anna minkä tahansa asian vaikuttaa heihin negatiivisesti tai heidän asenteeseensa. He saattavat myös olla siinä pisteessä, että hyviin ja pieniin asioihin keskittyminen on se mikä pitää kasassa, ainoa asia. Kyse ei ole siitä, että joku olisi vahvempi tai heikompi. Näissä tilanteissa pienet vastoinkäymiset eivät enää tunnu samalla tavoin ja hyvien, pienien asioiden arvostaminen kasvaa aivan älyttömästi.

Kun olet pitkään ollut ikävässä tilanteessa, tai kun sinulle tapahtuu jotain todella kurjaa, saat jollain tavalla kasattua itsesi takaisin kokoon. Mistä luulet sen johtuvan? Itse ajattelen, että suuri syy piilee siinä, että osaa löytää asioita jotka helpottavat omaa oloa. Et ole robotti, joten kasaat itseäsi pikkuhiljaa, ja itsesi kasaamiseen käytät näitä kivoja positiivisia asioita ympäriltäsi. Moni sanoo, että kun on saavuttanut oman pohjan, asiat näkee todellakin eri tavalla ja asioita osaa arvostaa aiempaa enemmän. On helpompaa olla jatkuvasti iloinen kun osaa arvostaa niitä pieniä asioita eikä anna yhden ruuhkan, bussista myöhästymisen tai mielipide-eron vaikuttaa fiilikseen.

Tähän loppuun haluan vielä sanoa, että kuulen usein siitä kuinka vähän valitan, olen aina positiivinen ja iloinen. Ehkä nyt ymmärrätte paremmin miksi.

Ps. Tää päivä oli pelkästään hyvä

Saraphina blogi

This is one of those posts when I’m not entirely sure what I want to tell you, but I have the itch to write about something. It was a long Monday but. ..I was about to say that the day was still good and positive when a something that my friend told me came to mind; “ your blog gives an appearance that your life is perfect and always positive.”

I already told you in THIS post that I don’t usually like to tell you about hardships and for that reason I may sometimes think that you could probably think that I’m fake. I feel like nowadays people connect being real to negativity. When someone has the courage to tell about their hardships to the whole world, they are thought as brave and real. The hardship can be either big or small, but usually the bigger the misfortune, the more honest and real the person becomes. Why? Is it easier to relate with negativity than positivity? We all experience the same feelings and events in some point in our lives, but for some reason we choose to negative aspect that connects us with another person. “Hey, you also went through that” Of course I have to mention that in some situations it is vital to have people to relate to and connect with, especially when we are talking about serious hardships. I’m not here to tell that someone’s struggle is insignificant, but to think about why negativity draws more attention when we are on the topic of life’s struggles.

Now we get to the subject of being fake. If you are always happy and positive there’s a big chance that you are seen as “fake”. A big reason for this surely relies on how our service industry is structured, how always smiling and dodging negative topics are part of the job. I find it sad that I have also formed an image of how someone fake would act, always positive and happy. No one can be perfect, right? So why act like it.

Your hay may be spinning like crazy at the moment, but I’m just trying to bring out aspects from both sides because now I’m going to say something that some of you can either take it the wrong way or understand exactly what I’m saying.

I dare to say that many of the over positive people have gone through so much negativity in their lives that they don’t let just any event to have an affect on them negatively or their attitude. They may be at a point where concentrating on positive things is the only thing they have and keeping them in one piece. So it’s not about who is the strongest or weakest. In these situations small hardships don’t have a big affect and good things, even the small ones increase in value.

When you have been in an unfortunate situation for quite some time or something bad happened to you, somehow you manage to build yourself back together. Why do you think that is? I think that a big reason relies behind the ability to find good things that make you feel better. You are not a robot, so little by little you build yourself back up and as your building material you use these nice and positive things that are around you. Many say that, when you have reached your bottom you truly see things differently afterwards and appreciate even the small things. It is easier to be always happy when you know how to appreciate the small things and don’t let an late buss, traffic jam or an difference of opinion to let you down.

To wrap this thing up, I would like add that I frequently hear how happy and positive I am. Maybe this opens up the reason why.

Ps. This day was good.

Photos // Kriselda

You may also like

4 comments

  1. Voiei, tää postaus on aivan huippuhyvä. Oon kans pohdiskellu samoja asioita tosi paljo ja oon ollu aikeissa kirjottaa blogiinkin just tuosta positiivisuudesta, joten tässä tämmönen pieni pyyntö; saako tätä tekstiä ns. käyttää pohjatekstinä, jos laitan tämän blogin osotteen siihen tekstiin näkyville ja kerron, että käytän tosiaan sun tekstiä siinä pohjana? :) Tiivistit vaan koko tuon asian niin loistavasti, että ois hienoa jos voisin jakaa tuota sun tekstiä omassaki blogissa.

    1. Moi Sinttu! Ihana kuulla, että tykkäsit ja tosiaan, positiivisuus on viime vuosina kasvanu kokoajan isommaksi puheenaiheeksi. Ehdottomasti saat käyttää pohjana maininnan kanssa! (: Hyvää täytyy aina jakaa eteenpäin ja on tosi kiva kuulla, että tästä on apua muille, etenkin omiin pohdiskeluihin. Toivottavasti on kiva viikonloppu edessä xx

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *