Recap Sunday #5

Pirita Rand

VAROITUS! Tulet lukemaan hyvin pitkän postauksen jossa on aivan likaa kuvia. You have been warned.

>>>

Warning! You’re about to read a post that is way too long and has too many pictures. 

IMG_6509

@leighsegboer

Viime Recap Sundaysta onkin vierähtänyt tovi, mutta tiedätkös mitä? Nytten on tuplasti enemmän kerrottavana! Hihi. Maaliskuu on mennyt vauhdilla ohi ja kaikennäköistä on sattunut ja tapahtunut.

Minulle kevään isoin asia on kandin kirjoittaminen sekä muutto takaisin Helsinkiin. Jänskättää ihan älyttömän paljon, mutta olen onneni kukkuloilla kun pääsen takaisin kotiin rakentamaan omaa uraani.

>>>

It’s been a while since the last Recap Sunday but you know what? Now I have twice as much to tell you! hihi. Somehow it always comes as a surprise how fast time passes by, especially March. So much has happened in a short period of time.

The biggest thing this spring is definitely writing my thesis and moving back to Helsinki. I’m crazy nervous and happy at the same time to finally go back and start building my career.

 

tallinkilla

 

 

Tämä pieni lappu kuvaa tämän hetkistä elämääni enemmän kuin mikään muu. Matkustan oikeastaan joka viikonloppu Suomeen näkemään perhettäni sekä ystäviäni. Matkustelusta on tullut iso osa elämääni ja olen oppinut pakkaamaan yhden viikonlopun tavarat käsilaukkuun mikäli en jaksa kanneskella enempää. Älytöntä eikö? Laivalla matkustaminen on nykyään samanlaista kuin bussilla tai ratikalla. Pian kuitenkin tämäkin kausi jää taakse!

>>>

This little fella here describes my life pretty accurately at the moment. I travel to Finland almost every weekend to spend time with my family and friends. Traveling has become a big part of my life and I’ve learned to pack one weekends necessities in ONE handbag if I’m feeling lazy. Mmm-hmm, now that’s what you call improvement. Traveling by ferry has become the same as traveling by buss or tram, weird. But hey, soon this chapter will close and it’s byebye to those 2 hour long karaoke nightmares.

 

vlogging- saraphinaOsa teistä tietääkin, että aloitin myös videoin tekemisen monen vuoden mietiskelyn jälkeen. En ole täysin varma miksi päätöksen tekeminen kesti niin kauan. Ehkä olen nykyään varmempi valinnoistani kuin ennen ja en luovuta heti kun tulee pieni este. Olen myös oppinut sen, että täydellistä ajankohtaa ei ikinä ole, joten paras tapa on vain aloittaa sillä mitä on ja kehittää siitä eteenpäin. Samoin kuin blogini kanssa, aloitin innosta kirjoittamiseen ja niillä eväillä mitä oli, olen kuitenkin kehittynyt ja päässyt paljon eteenpäin. Pidemmälle kuin jos olisin odottanut tähän hetkeen asti.

>>>

Some of you already know that I began to make videos a month ago and that I waited way too long to make that decision. I’m not sure why it took me so long, maybe I feel more confident about my decision and I don’t quit if there’s small barrier. I’ve also learned that there’s never a perfect time to do something so the best way to start something is to begin with what you have and go from there. Just like I did with my blog, I started with the love for writing and now here I am, a few coding tricks on my sleeve and whatnot. 

 

Kohvik MmuahOlen löytänyt Tallinnasta myös kahvilan joka on ihana! Kohvik Mmuah ja heidän omatekemät herkut ovat pelkkää priimaa. Kahvila sijaitsee Viru keskuksen vieressä ja on idyllinen työntekoa varten.

>>>

I’ve found the loveliest cafe in Tallinn! Kohvik Mmuah has the best cupcakes and coffee. I find it as a great place to study and work because mainly grannies go there. Grannies =  peace. It’s right next to Viru center, so close to home!  

 

Kohvik Mmuah - Tallinna kahvilaMaistoin heidän kaneliomenamuffinsia ja se oli taivaallista! On myös ihanaa juoda kahvia joka ei tarvitse kylkeen sokeria tai maitoa.

>>>

I tried their apple-cinnamon cupcake and it was so good!

 

outfit
Tallinnaan ehti tulla kevät ja olenkin jo laittanut talvitakin vaatekaapin perälle ja ottanut esille ohuemmat takit. Aurinko tekee minusta täysin erilaisen ihmisen! Olen yleisesti kyllä todella iloinen ja positiivinen ihminen, mutta kun aurinko alkaa enemmän paistamaan, olen onneni kukkuloilla. Päivä ei voi mitenkään mennä pilalle mikäli aurinko paistaa ja asteet ovat kivasti plussan puolella. Jos joku mietiskelee, niin tältä yleensä näytän kun menen kouluun. :)

>>>

So of course NOW the weather is horrible ,but a few weeks ago it seemed like winter was long gone and spring was here to stay. I got so excited about spring that I took my spring jackets in use. How wrong was I.

I’m the kind of person who completely changes when the sun comes out of hiding. Don’t get me wrong, I’m a happy girl who lives in the clouds no matter what the weather (well almost) but when the sun comes out it’s crazy how much energetic I get. I the sun is shining, nothing can ruin the day. 

If someones wondering how I look like when I’m going to school, this is it. 

 

Pirita Rand- Saraphina.fi

Pirita Rand

 

Sää suosi aiemmalla viikolla ja Piritan ranta alkoi näyttämään siltä miltä pitääkin. Olen saanut aivan täydellisen rutiinin itselleni puolivahingossa. Herään jokainen aamu 8 aikaan ja alan puuhastelemaa. Viime viikolla päivät alkoivat aikasin aamulla noin tunnin kävelylenkillä.

Olen ehkä vähän hullu kun olen juoksennellut ilman kenkiä, mutta olen sellainen ihminen, joka nauttii pienistäkin asioista aivan älyttömästi.

>>>

This is one of my favourite places in Tallinn the Pirita beach. During the last couple of weeks I’ve somehow managed to get the perfect routine. I wake up at 8 am almost every day and start the day by going on a hour long walk. Of course now that the weather is well, awful, my morning walks are on a pause. haha.

People my think that I’m a little bit crazy for running around in the beach without shoes and a jacket, jumping in to a pond in March. But hey, you got to enjoy about the little things, right? 

Tallinna - Saraphina.fi08.30 ja koko Tallinna hallussa

8.30 am and the whole Tallinn is mine

Breku - Saraphina.fiKävelylenkkien jälkeen olen syönyt aamupalani ikkunalaudalla istuen ja katsellen mitä ihmiset puuhastelevat ulkona. Tykkään ottaa oman ajan aamupalalle ja nauttia siitä mitä syön sillä päivän muut ruuat joudun syömään yleensä kovalla kiireellä.

>>>

After my morning walks I like to sit on the windowsill and eat my breakfast while watching what people are doing. I like to take my time while eating my breakie because usually the rest of the day is pure craziness and eating in peace is out of question. 

Mökki - Saraphina.fiVietin viime viikonlopun mökillä ja herranjestas sitä herkkujen määrä mitä tuli syötyä! Haha, mutta välillä pitää vetää övereitä (;

Oli ihanaa pitkästä aikaa saunoa, pelata pelejä ja kävellä metsässä. Sain myös maailman isoimman paniikkikohtauksen matkan aikana. Menimme nuorimman serkkuni kanssa metsään kävelemään hieman eri reittiä kuin yleensä. Kävelimme ja juoksentelimme innoissamme ympäri metsää, hyppien pikkupurojen yli ja leikkien olevamme luonto-ohjelmassa. Kuitenkin vähän ajan päästä ajattelimme, että voisimme lähteä kävelemään takaisin päin, helpommin sanottu kuin tehty. Laskujemme mukaan paluumatkan olisi pitänyt kestää maksimissaan 15 minuuttia sillä olimme koko ajan kävelleet lähtöpisteelle päin pienien mutkien kautta. Kuitenkin sydän alkoi tykyttämään kun tie ei tullutkaan heti vastaan. Katoimme toisiamme ja aloimme kävelemään ripeämpää tahtia kuitenkin hymy huulessa.

Muutaman kerran kävi niin, että luulimme nähneemme tien, mutta hetken kävelyn jälkeen edessä olikin iso ylämäki. Kun näin kävi muutaman kerran, tajusimme, että olimme eksyksissä. Kummallakaan ei ollut puhelinta mukana ja ketään ei ollut näkyvissä. Huoli alkoi näkymään kasvoilla, puroja tuli ihan älyttömästi vastaan ja jouduimme välillä miettimään miten ne ylitämme.

Tässä vaiheessa ajattelin, että herranjestas mitä jos emme löydä takaisin, kukaan ei kuule meitä ja ympärillä oli pelkästään puita. Katsoimme toisiamme ja sanoin, että nyt ollaan eksyksissä, mutta löydämme varmasti takaisin. Aurinko on taivaalla vielä 2 tuntia ja metsästä löytyy aina jotain syötävää. Kummallekin tuli hymy huulille ja teimme toimintasuunnitelman, mietimme mihin suuntaa oli järkevintä mennä ettemme menisi ympyrää. Kiipesimme kallioilla, hypimme purojen yli, juoksimme ja leikimme luonto-ohjelmaamme ja sitten, me löysimme sen. Pienen oranssi kepin joka näytti missä tie oli!

Naurahdimme ilosta ja juoksimme tielle. Olimme kummatkin täynnä adrenaliinia ja naureskelimme jännittävälle matkallemme. Eksyimme yhdessä ja löysimme myös yhdessä tiemme takaisin. Päätimme, että menemme ensikerralla samanlaiselle reissulle, mutta puhelimet mukana. Haha

>>>

I was at the cabin a week ago and the amount of food and treats that I ate was crazy! Haha, but I guess sometimes it’s okay to treat yourself (;

It was so nice to go to sauna, play games and walk around the forest. I also got the biggest panic attack during the trip. We went for a walk in to the forest with my youngest cousin. We ran around the forest, jumped over small brooks and acted as if we were on a TV-show exploring the nature. After a while we thought that it was time to go back and it was easier said than done. We estimated that it should had taken us 15 minutes to get back home but after 15 minutes and no road ahead of us, my heart started to beat a little bit faster. We started walking a little bit faster but still having a smile on our face.

A couple of times we thought that we had found the road but instead of the road we faced huge hills. We didn’t have our phones with us and there was no one that could have heard us even if we screamed our lungs out. It got harder and harder to find our way over the brooks since the little one couldn’t jump as far as I could.

At this moment I really got worried and my cousin could see it in my face that everything wasn’t okay. So we looked at each other and I told her that we were lost but we would find our way back home no matter what. We would have 2 hours of sun left and if we would get hungry we would eat what the forest has to offer. We started smiling and did our action plan, we figured out which way to walk so that we wouldn’t go in circles. We climbed over cliffs, jumped over brooks, ran and played and then we found it. A small orange stick showing us the way back to the road!

We laughed and started running towards it. We were both full of adrenalin and we laughed to our exciting trip to the forest. We got lost together and together we found the way back home. We decided that the next time we decided to go exploring the forest, we’d take our phones with us.

Oufit - Black on Black

Pic by Kriselda

Saraphina.fi

Pic by Kriselda

Tällaista tällä kertaa! Maaliskuu on sisältänyt kaikkea mahdollista niin iloa kuin myös hieman pelkoa, haha. Tästä eteenpäin!

Hyvää viikon alkua kaikille!

>>>

The past month has entailed a little bit of fear an a lot of happiness so lets see what April has to offer!

Have a great week!

You may also like

2 comments

  1. Vaikka jo kommentoinkin niin pakko niiq taas ihqtaa tota sun koulutyylii omg perfection!! <33
    …köh… tuota…

    anyway! nykykännykät on kyllä näppäriä metsävälineitä kun ne vain muistaa ottaa mukaan. Google/here maps toimii paremmin kun Garmin :O paitsi sitten kun siitä luurista loppuu akku ja nallet (ei se pankkisetä) alkavat mölistä takavasemmalla… hyvä että löysitte takaisin noinkin kohtuullisessa ajassa… ja varmaan tuli seikkailua "koko rahan edestä"! ^_^

    1. Ja edelleen, kiitos paljon! <3

      Joo niin onkin! Puhelin on pelastanut mut niin monessa tilanteessa, että :D Onneksi, jos matka kotiin olisi kestäny 30 min kauemmin niin siinä olisi oikeesti ollut hymy todella kaukana. Kuitenkin, tästä oppineena ensi kerralla puhelin mukana. Olihan se nyt aika jänskää eksyä! Haha!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *