Recap Sunday #6


Saraphina En ymmärrä kuinka nyt jo olemme puolessa välissä tätä vuotta. Tuntuu kuin viimeiset kuusi kuukautta olisivat menneet sumussa, koska tekemistä ja ajateltavaa on yksinkertaisesti ollut niin paljon. Viimeisimmät kokeet ovat ohi viikon kuluttua jolloin myös muutan pysyvästi Helsinkiin. Muuttoa olen viimeisen parin viikon aikana tehnyt tuomalla tavaroitani “pikkuhiljaa” (niin suuria määriä kerralla, että ihmiset katsovat minua huolestuneesti ) Helsinkiin ja hoitanut paperiasioita. En kuitenkaan osaa vielä ajatella, että matkalaukkuelämäni on aikansa kokenut ainakin muutamaksi vuodeksi. Hassua ajatella, että kaikki tavarani ovat yhdessä paikassa enkä tiedä risteilyaikatauluja ja tarjouksia ulkomuistista.

>>>

I simply can’t comprehend how we are already in the middle of the year. It feels like the last 6 months have gone in this haze because I’ve simply had so much to do and so many things to think about. In a week I’ve done all my exams and this week I’ll also move back to Finland. I’ve been moving for the past few weeks by “little by little” ( a hell of amount of stuff ) bringing clothes and dishes to Finland. Despite this I haven’t been able to understand that this part of my life, I call it my travel-bag-life, has come to an end at least for a couple of years. It will be so weird to have all my stuff in one place and I won’t remember the ferry schedules and discounts.

saraphina

Olen yrittänyt nauttia viimeisistä viikoistani Tallinnassa käymällä kävelyillä nähdäkseni lempparipaikkani ns. “viimeistä kertaa” ja olen sallinut itselleni muutaman hauskemman puoleisen illan. Tiedän, että tulen tulevaisuudessa käymään kavereideni luona ja tulen menemään suosikki ravintoloihini ja paikkoihin, mutta fiilis on silloin eri kun päivä ei päädy omaan Tallinnan kotiin. Myönnän, että olen tästä hieman surullinen, sillä viimeiset kolme vuotta ovat muuttaneet elämäni täysin ja olen tässä ajassa kasvanut ihmisenä sanoinkuvaamattoman paljon. Tuntuu siltä kuin minun pitäisi luopua osa siitä mitä olen, jotta voin jatkaa matkaa. Niinhän se varmaan meneekin, vanhasta täytyy luopua, jotta on tilaa uudelle, vieläkin hienommalle asialle.

>>>

I’ve tried to enjoy my last weeks in Tallinn by going for long walks at my favourite places “for the last time” and I’ve allowed myself to party a little. I know that I’ll come back here to visit my friends and I’ll get to go to my favourite restaurants and places but the feeling will be different then. The they won’t end to my home in Tallinn. I admit that I’m a little bit sad because the past three years have changed my life completely  and I’ve grown more as a person than I could’ve ever imagine. I feel like I need to leave a piece of me behind so that I can move on. In a way that’s how it is supposed to go, you need to make space for the new and incredible opportunities.

saraphina

Nämä ajatukset ovat kuitenkin mielessäni vain silloin kun ehdin hengähtää, kuten nyt. Mieleni on pääsääntöisesti ollut kouluun liittyvien asioiden valtaamana sekä “uudessa” elämässäni joka alkaakin noin viikon kuluttua. Suunnitteilla on isoja muutoksia elämässäni sekä myös täällä blogin puolella. Olen älyttömän innoissani kaikesta ja pikkuhiljaa tekin pääsette mukaan näihin uusiin asioihin. Tiedän, että sanon aina, että tulevaisuudessa ei voi elää, mutta nyt on hemmetti niin mahtavat pläänit, että niitä ei voi olla ajattelematta joka päivä!

>>>

These thoughts come to my mind when I actually have time to breathe, like now. My mind has mostly been occupied by school and my “new future” that will start in a week. There are so many big changes ahead, in my life and on the blog. I’m overly exited about everything and slowly you will all get on the band waggon on my journey. I know that I’ve said that you can’t live in the future but these plans are so damn awesome that I can’t go a day without thinking about them!

saraphina

Haluan tässä välissä kiittää teitä kaikkia ketkä olette pysyneet matkan varrella ja lukeneet blogiani ja teitä uusia joita on nykyään niin paljon! En olisi ikinä uskonut, että niin moni olisi mukanani tässä ja saan teistä aina vain enemmän motivaatiota ja halua tehdä asiat vieläkin paremmin. Tieto, siitä, että en höpötä itsekseni on mitä huikein. Kiitos kiitos kiitos!!

Toivottavasti teidän kaikkien viikko alkaa hyvin ja iloisesti! xx

>>>

I would like to thank you all who have kept reading my blog and the new ones, there’re so many of you nowadays! I would have never believed that there would be so many of you walking this journey with me, you give me so much motivation and you make me want to keep improving. The knowledge that I know I’m not talking alone is the best feeling ever! Thank you, thank, you thank you!

I hope you all have an awesome week! xx

 

 

You may also like

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *