The first of the new era

Bali beach

 

Noin puoli vuotta sitten elämäni koki käännekohdan. Kirjoitin tästä teille aikaisemmin, mutta en kertonut mitä oikeastaan tapahtui. Tiesitte, että olin surullinen, mutta ette syytä. Tiesitte, että tarvitsin aikaa enne kuin palaan, mutta ette miksi.

Olen pitkään kaivannut takaisin blogin pariin, mutta kuten aikaisemmassa postauksessani kerroinkin, energiani ei riittänyt kaikkeen. Minun piti aloittaa alusta pienen ihmisen askelin – yksi asia kerrallaan. Näin olen tehnyt. Takaisin paluu on ollut jokseenkin pitkä matka yrittämistä, epäonnistumista ja väsähtämistä. Samalla se on kuitenkin ollut uudelleen aloittamista yhä uudestaan ja uudestaan. Luovuttamatta.

Ajattelin, että palaan takaisin entistä ehompana ja aloittaisin postausten tekemisen tuosta noin vain antamatta tilaa syylle miksi olin poissa. Olinhan jo muutamassa postauksessa kertonut, että jotain oli tapahtunut. Ajattelin, että pystyn palaaman takaisin ilman tätä tekstiä. Olin väärässä. Haluan aloittaa alusta ja jotta pystyn tekemään sen, tulee minun sulkea aikaisempi luku elämästäni. Tämä teksti merkitsee minulle vanhan loppua ja uuden alkua. Koen olevani jokseenkin erilainen ihminen nyt kuin olin tätä blogia aikaisemmin kirjoittaessani. Haluan, että tiedätte sen.

Haluan teidän tietävän myös sen, että menetin äitini. Tunnen oloni dramaattiseksi kertoessani tästä koko maailmalle, mutta samalla se tuntuu ainoalta tavalta jatkaa eteenpäin tällä sivulla. En pysty sivuuttamaan tätä asiaa tai ”hyvien käytöstapojen mukaisesti” jättämään tätä faktaa taka-alalle. En pysty jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut – Siinä menee tunteettomuuteni raja.

Maailman rakkaimman ihmisen menettämistä ei pitäisi joutua salaamaan häpeän ja pelon takia. Maailman rakkain ihminen ansaitsee kaiken huomion ja kaikki rakkaudenosoitukset. Nyt ja aina.

Tätä kirjoittaessani tunnen oloni surulliseksi, mutta samalla aivan älyttömän helpottuneeksi. Tuntuu kuin elämäni isoin salaisuus olisi tullut esille ja niin varmaan onkin. Olen vältellyt tätä aihetta kaikkien muiden paitsi läheisteni kanssa.

Mutta nyt olen antanut tämä äidille, itselleni ja teille. Nyt voin jatkaa eteenpäin.

Koska ruudun takana voi olla joku saman kohtalon kanssa, haluan sanoa, että olen pahoillani menetyksestäsi. Olosi voi olla yksinäinen, mutta et ole yksin. Pidetään yhtä.

 

Uluwatu

Uluwatu temple

Bali beach

 

About half a year ago my life took a big twist. I’ve written to you about this before but I didn’t really explain what actually happened. You knew that I was sad but not the reason. You knew that I needed time until I’d come back but no why.

I missed my blog and I missed writing and creating. Despite of how much I missed this I didn’t have the energy to do it all. I had to start by taking baby steps – one at a time.

Coming back has been a long journey of trying and failing and then trying again. After five months of failing I am finally here, doing what I’ve tried to do so many times. I thought that I’d come back with a bam and act like nothing ever happened. After all I had already told you that something had happened. I thought that I could start without writing this text – I was wrong. I want to start from a clean table and in order to do that I have to close the previous chapter. This text is more than just words for me, I feel like a different person now and I want you to know that.

I also want you to know that I lost my mother. I feel dramatic telling you about this and well, the whole world. But to me this feels to be the only option in order to start all over again. I can’t ignore this fact, it’s impossible for me to move on like nothing happened – It feels disrespectful.

Losing the most important person in my life shouldn’t be a shameful secret or left unsaid because of fear. The most important person deserves all the attention and all indications of love. Now and forever.

I feel sad while writing this but at the same time I have a feeling of great relief. Feels like the biggest secret of my life is now out there – and it kind of was.

Now I’ve given this to my mother, to myself and to you. Now I can move on.

Because there may be people on the other side of the screen who have experienced the same thing as I have, I’m sorry for your loss. You may feel lonely but you are not. Let’s do this together.

You may also like

8 comments

  1. Oot oikeassa, että tällä rehellisellä ja koskettavalla tekstillä on hyvä aloittaa sun uusi luku elämässä – myös täällä blogissa. Tästä se lähtee taas! <3

  2. Lämmin osanotto ja äärettömästi voimia surun keskelle! <3

    "Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
    saan kulkea rajalle ajattomuuden.
    Olen kimallus tähden, olen pilven lento
    olen kasteisen aamun pisara hento.
    En ole poissa, vaan luoksenne saavun
    mukana jokaisen nousevan aamun
    ja jokaisen tummuvan illan myötä
    toivotan teille hyvää yötä." Eino Leino

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *